Viikonloppu Lembonganilla

Viimeisen viikon sisälle on taas mahtunut jos jonkinmoista tapahtumaa. Viime sunnuntaina koitettiin keksiä porukalla tekemistä ja päädyttiin Sanuriin tutustumaan kilpikonnapelastamoon. Kilppareitahan on nyt tullut aika paljon nähtyä ja myös täällä paikassa päästiin näkemään jos jonkinnäköisiä, erikuntoisia ja erikokoisia kilppareita. Harmittavaa nähdä, kun osalta puuttuu kokonaan toinen jalka tai käsi tai jopa molemmat. Sen lisäksi ollaan koitettu elää mukana mm-jääkiekossa ja jaksaa katsella täällä myöhään alkavia pelejä, mutta meidän onneksi (jos näin voi sanoa) Suomi tippui juuri kun matkattiin Nusa Lembonganille , jossa nettiyhteys ei ihan riittänyt pelien pyörittämiseen.

Aikaisin torstaiaamulle oli siis varattu speedboat- liput Balin vieressä sijaitsevalle pienelle Nusa Lembonganin saarelle. Saaria sijaitsee vierekkäin kolme Lembongan, Ceningan ja Penida, ja ne kuuluvat kaikki Balille. Meitä tultiin jälleen noutamaan villalta klo 7 aamulla, mutta matka ei kovin hyvin alkanut, sillä Mirolle oli noussut yön aikana kuume ja hän tunsi muutenkin olonsa kipeäksi. Edellisenä iltana oltiin Jimbaranin rannassa syömässä tuoretta white snapperia, joten siitä ei ehkä maha niin paljon tykännytkään, mutta onneks aallokossa melkoisesti keinuva laiva kesti saarelle vaan puoli tuntia. Mietittiin pitkään varataanko majoitus etukäteen, ja onneks olin viime tingassa edellisenä iltana bookannut meille bungalowtyylisen hotellin etukäteen ja vielä tuurilla alle 100m satamasta, jonne laiva saapui. Miron olo huononi laivassa, mutta onneksi saatiin huone hieman etuajassa niin hän pääsi nukkumaan muhkeiden tyynyjen sekaan.

SAM_1257 SAM_1247

Lembongan on tunnettu erityisesti surffaus- ja snorklausmahdollisuuksista sekä vain rentoutumisesta ja auringonotosta. Saari ei vielä ole niin suosittu turistien keskuudessa kuin esim. Gilit, ja meillekin matkan tarkoitus oli vain olla ja nauttia viimeisistä turkoosinkirkkaista merimaisemista, joita riittää silmänkantamattomiin. Saarella pystyy vuokraamaan skootterin, mutta tiet ovat erittäin huonokuntoisia ja kypäriä ei tunneta ollenkaan. Sen lisäksi kulkuvälineenä voi käyttää ”taksina” ns. lava-autoa, jonka katettuun takatilaan ängetään ihmiset ja laukut. Saarella pystyy myös kävelemään, jos tukahduttavassa helteessä siihen vain kykenee ja itse otin tämän vaihtoehdon testiin, kun lähdin tutkailemaan lähiseutuja Miron sairastellessa huoneessa. Ja mikäs siinä oli kävellessä, kun maisemat hiveli silmiä. Kävelystä pitkästä aikaa innostuneena löysin itseni yhtäkkiä toiselta puolelta saarta, josta lähti kuuluisa keltainen riippusilta seuraavalle saarelle Ceninganille. Matkaa oli takana jo monta kilometriä, joten näin parhaaksi räpsiä fotot sillasta ja palata samaa reittiä takaisin. Hyvin vaihteleva maasto ja kuuma ilma laittoi kyllä välillä jopa hengästyttämään. Loppupäiväksi parkkeerasin hotellin aurinkotuoleille ottamaan aurinkoa, ja siinä vierähtikin muutama tunti leppoisasti. Meidän majapaikka Bungalow no. 7 sijaitsi aivan Jungut Batu rannassa, joka on paras paikka myös auringonlaskun katsomiseen. Paikka on noin puolessa välissä saarta yhtä lyhyt matka kumpaankin suuntaan, joten paikka ei täydellisempi voisi olla.

Paikallinen taxi

Merilevää kuivumassa

SAM_1283 SAM_1303 SAM_1366

Perjantaina käytiin testaamassa saaren terveyspalvelut, kun Miron piti käydä lääkärissä. Hän sai sieltä antibiootit ja muutenkin olo oli jo sen verran parempi, että lähdettiin yhdessä pohjoiseen päin kohti Mangroveforestia. Matkalla törmättiin moneen levänkerjuupaikkaan, joissa ihmiset kantoivat joko levää merestä tai kuokkivat ja kuivattivat sitä. Lembonganilla viljellään paljon merilevää, jota sitten myydään aikoinaan eteenpäin. Pohjoiseen saavuttua vuokrattiin kanootit, joilla pääsi kajakoimaan keskelle Mangrovemetsää. Luulin, että kanooteille pääsisi suoraan metsän siimekseen, mutta sinne pitikin meloa ensin merta pitkin, joka ei ollutkaan ihan niin helppoa. Päästiin kuitenkin loppujen lopuks seikkailemaan Mangrovepuiden sekaan ja siellä jos missä luonto tarjosi kyllä täydellisen rauhan ja hiljaisuuden. Maksettiin tunnin kanoottivuokrasta n. 7e, mutta täällä kun ei ajasta niin tarkkoja olla, niin saatiin meloa oikeestaan niin kauan kun haluttiin. Taas oli niin kuuma ilma, että loppupäivä meni meressä pulikoidessa ja aurinkotuoleja kuluttaessa sekä omalta uima-altaalta auringonlaskua seuratessa.

G0037976 SAM_1323 SAM_1331 SAM_1338 SAM_1409

Miron oli etukäteen tarkoitus lähteä muiden suomalaisten kanssa sukeltamaan lauantaina Manta pointille, jossa voi nähdä valtavia Mantoja eli rauskuja, mutta sairastelun takia reissu jäi tekemättä. Kulutettiin päivää kiipeämällä panorama pointille, josta oli mukavat näköalat yli Jungut Batu kylän. Suunnistaminen täällä on hieman vaikeaa, koska meillähän ei kummallakaan enää ole puhelimen karttoja käytössä, joten suunta menee sinne minne tie vie. Loppujen lopuks päädyttiin kuitenkin samalle tielle, jota aiemmin olin jo kulkenut ja sitä pitkin löydettiin Dream Beachille, joka on yksi harvoista kunnon uimarannoista Lembonganilla. Saari ei siis kovin iso ollutkaan kun se vähän niinkun vahingossa kierrettiin kävellen ympäri. Ilta kului jälleen missäs muuallakaan kuin altaalla ja aurinkotuolissa, sitä rentoutumista parhaimmillaan.

SAM_1445 SAM_1440 SAM_1435 SAM_1396 SAM_1363

Tänään tultiin päivällä takas Balille ja valmistaudutaan seuraavaks hieronnalla viimeiseen kunnon kouluviikkoon ennen tenttiviikkoa. 🙂

-Tiia

Kategoria(t): Bali, matkailu, vaihto-opiskelu Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

75 − 67 =