Loma alkaa, Kuala Lumpur ja F1

Pari viikkoa sitten meillä alkoi siis loma. Keskiviikkona mentiin vielä opiskelijakavereiden kanssa istumaan iltaa baariin ennen kuin kaikki lähtee omille teilleen lomanviettoon. Meidän lento lähti kuudelta aamulla, joten se olikin sitten hyvä lähteä baarista suoraan lentokentälle. Lentohan suuntautui siis Malesiaan Kuala Lumpuriin, jonne mentiin katsomaan formuloita. Kuala Lumpurissa oltiin perillä jo aikaisin aamulla, joten meillä oli koko torstai aikaa tutustua nähtävyyksiin. Edellinen ilta kuitenkin painoi sen verran, että jouduttiin ottamaan pienet päiväunet hotellissa ennen kuin lähdettiin mihinkään. Tiia oli taas tehnyt taustatyöt hyvin ja johdatti meidät Batu Cavesiin. Batu Caves sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, mutta paikalle pääsi helposti monoraililla ja paikallisjunalla. Perillä meitä odotti maailman suurin Lordi Muruganista tehty patsas, joka oli 43 metriä korkea kultainen patsas ja 272 porrasta itse luoliin. Luolassa ei hindutemppelin, apinoiden ja lokkien lisäksi juuri ollutkaan muuta nähtävää eikä siellä oltukaan kuin sen ajan,että jaksettiin taas kömpiä rappuset alas.

GOPR4038 SAM_9491 GOPR4041 SAM_9507

Hengähdystauko puolessa välissä

Hengähdystauko puolessa välissä

Perjantaina alkoikin jo formulasirkus. Perjantaisinhan formuloissa on vain vapaat harjoitukset eikä niissä ole paljoa seurattavaa, mutta molemmat halusi jo päästä näkemään autot ja opeteltiin reitti meidän katsomoon. Olikin hyvä, että mentiin jo perjantaina ettimään meidän katsomo,koska koko rata-alue on jäätävän iso eikä opasteita juurikaan ollut jonka seurauksena saatiinkin kävellä ihan kiitettävä matka paahtavassa kuumuudessa. Sepangin rata sijaitsee aivan lentokentän vieressä eli n. tunnin automatkan päässä keskustasta, mutta koska ei kuitenkaan oltu ainoaita jotka halusi päästä katsomaan formuloita,oli juna/bussi-yhdistelmä parempi vaihtoehto. Kuala Lumpurin keskusasemalta sai ostaa kaikille kolmelle päivälle menopaluu kuljetuksen 150MYR(40€) hintaan.

SAM_9454

KL:n keskusasema

SAM_9528 GOPR4071SAM_9563 SAM_9654 SAM_9668 SAM_9767 SAM_9775

Kuala Lumpuriin tuli samaan aikaan myös paljon muita opiskelijoita täältä Balilta joiden kanssa mentiin illalla Helipad Loungeen. Helipad Lounge on korkean rakennuksen katolla ja nimensä mukaisesti päivisin se toimii helikopterien laskeutumispaikkana, mutta iltaisin terassina. Sinne ei ollut sisäänpääsymaksua, mutta kattoterassille pääsemiseksi jouduttiin ottamaan melko kalliit juomat, joten siellä juotiin vain yhdet. Aiemmin meinattiin mennä KL Toweriin ihastelemaan maisemia, mutta koska tuolta kattoterassilta näki aivan tarpeeksi hyvin päätettiin säästää ne rahat seuraavaan kertaan.

GOPR4149SAM_9690 GOPR4169

Lauantaina vuorossa oli aika-ajot, mutta koska ne alkoi vasta viideltä iltapäivällä oli meillä aamulla aikaa mennä Petronas Towereille ottamaan pakolliset turistikuvat ja käydä hienossa Pavillion-ostoskeskusessa, jossa Tiia pääsi törsäämään. Kuala Lumpurista löytyy muutenkin hyvät shoppailumahdollisuudet. Sitten olikin jo aika lähteä kohti Sepangia. Matkoihin meillä kului suurin osa ajasta joten kovinkaan paljoa emme ehtineet kaupungilla pyöriä, mutta eipä siellä varmaan kauhean paljoa tekemistä olisikaan keksinyt.

GOPR4199 G0074181 SAM_9536

Sunnuntaina ohjelmassa oli sitten pelkästään kisan seuraamista. Ihmisiä oli nyt paljon edellisiä päiviä enemmän ja matkoihin meni vieläkin enemmän aikaa. Joten vaikka lähdimme heti aamupalan jälkeen olimme silti vähän myöhässä kisapaikoilla emmekä päässeet katoksen alle. Kisapäivähän oli kunnon hellepäivä ja suorassa auringonpaisteessa meinasi välillä tulla vähän lämmin. Vaikka meillä oli toisiksi halvimmat liput oli paikat kuitenkin erinomaiset ja näimme suurimman osan radasta. Aika-ajoja oli paikoitellen vaikea seurata ilman kunnon tulostaulua ja screeni oli auttamatta liian pieni. Kisaa oli kuitenkin helppo seurata ja vaikka alku näytti Kimin kannalta huonolta oli lopputulos ja tunnelma loistava.

SAM_9798 SAM_9787

Maanantaina aamulla lähdimme taas kohti lentokenttää ja Sumatraa

-Miro

Tallennettu kategorioihin Indonesia, matkailu, Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Holiday

Seuraavien viikkojen aikana blogissa eletään hiljaiseloa, koska meillä alkoi LOMA! 🙂 Se tarkoittaa sitä, että huomenna aamulla lentokoneen nokka suuntaa kohti Kuala Lumpuria ja formuloita, josta matka jatkuu Sumatran kautta Lombokille ja sieltä vielä Gileille. Tietokoneet jää tällä kertaa kotiin, joten juttua näiltä reissuilta julkastaan sitten kun sorvin ääreen palataan.

Tällä viikolla meillä oli koulussa kolme koetta, joista selvittiin luultavasti melko hyvin. Toisesta kielen kokeesta tulikin jo tulokset ja se meni molemmilta erinomaisesti, joten Bahasa sujuu jo melkein toisena äidinkielenä 😉

Tänään on ollut paljon asioita hoidettavana, jotta saadaan pyhittää seuraavat kaksi viikkoa pelkästään lomailulle. Jatkettiin tän kämpän vuokrasopimusta ihan toukokuun loppuun saakka, joten ei tarvi enää stressata uuden kämpän etsimisestä. Lisäksi meidän skootterin vuokra päättyi, ja hommataan sitten uus kun palataan Balille. Lisäksi kävin vielä sairaalassa ja nyt näyttää siltä, että alkaa taudit olla selätetty viimein 🙂

Löydettiin tällä viikolla viimein se kauan etsitty Dreamland biitsi, johon oli tarkoitus suunnata auringonottoon koulun jälkeen. Rannalla oli kuitenkin nousuvesi niin korkealla että siellä ei auringonotto sujunut, vaan jouduttiin tyytymään maisemien ihailuun, jotka kyllä vakuutti ihanan kirkkaalla vedellä. Ranta muuten ei ollut kovin iso, joten suunnattiin syömään Jimbaraniin, joka sijaitsee aivan koulun lähellä.

Tässä maisemakuvaa Dreamlandilta ja nyt peukut pystyyn, että selvitään tästä reissusta ilman sairaalakäyntejä 🙂

SAMSUNG CAMERA PICTURES

 -Tiia ja Miro

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Nyepi

Naapurivillan tytöt oli päättänyt järjestää torstaina meidän villalla bileet, joiden teema oli sairaala tai turisti. Teema lähti siitä, että suurin osa meistä on joutunut kokemaan täällä sairastelun ja sairaalat on tullu enemmän tai vähemmän tutuiks. Miro hoiti turistipuolen ja pukeutui tyylilleen uskollisena kunnon suomituristiksi. Aiemmin torstaiaamuna meillä oli kouluun liittyvä excursio, jolloin käytiin vierailemassa Nusa Duassa sijaitsevaan Bali Tourism Development Centreen , jossa esiteltiin aluetta ja sen kehittämistä turisteille.

Kuuntelemassa esitystä Bali tourism development centressä.

Bileet omalla poolilla

Moi, mä oon Suomesta ja meen vyölaukun kans bileisiin

Tää viikonloppu on täällä Balilla oikein juhlaviikonloppu ja balilaiset viettävät vuoden tärkeintä juhlaa Nyepiä. Kyseessä on siis hindulaisten uusi vuosi, joka koostuu monen päivän juhlallisuuksista. Kolme päivää ennen virallista nyepiä vietetään Melastia, jonka tarkoitus on puhdistaa luontoa ja kerätä iankaikkisen elämän lähteitä vedestä.

Päivä ennen Nyepiä järjestetään isoimmat festivaalit, kun balilaiset kuljettavat kulkueessa bambusta valmistettuja Ogoh Ogohja pitkin pääkatuja paikallisen musiikin tahdissa. Ogoh ogoht on suuria bambusta valmistettuja demoneita tai hirviöitä, jotka symboloivat luonnon ympäröiviä pahoja henkiä.Nyepin jälkeen osa Ogoh ogohista poltetaan, jotta seuraavalle vuodelle ei jäisi pahoja henkiä.  Kyseinen paraati järjestettiin myös ihan meidän lähikadulla, jonne suunnattiin illaksi seuraamaan tapahtumaa monen muun ihmisen kanssa. Tapahtuma oli todella pitkä, se kesti monta tuntia ja jatkui pitkälle yöhön. Jos sattuu Nyepin aikaan Balille, niin näkee kyllä ikimuistoisen ja erilaisen uuden vuoden tapahtuman.

SAM_9388 SAM_9351 SAM_9347 SAM_9330

Tänään on sitten itse Nyepi päivä, mikä tarkoittaa, että koko saari on periaatteessa suljettu. Nyepiä kutsutaan myös nimellä ”Day of Silence”, jolloin kukaan ei liiku mihkään, joka paikka on suljettu ja ihmiset pysyvät sisätiloissa. Lentokentät, kadut, ravintolat, kaupat – kaikki on kiinni ja ulkonaliikkuminen on hyväksyttyä vain hätätapauksissa. Kaduilla liikkuu paikallisia ”vartijoita”, jotka kontrollovat näitä sääntöjä. Pimeän tullen valot on sammutettava eikä saa pitää kovaa melua ja sen lisäks TV:n ja radion käyttöä on rajoitettu.  Tässähän vähän niinkun pakotetaan lukemaan ens viikon kokeisiin, kun kaikki muu on ”kiellettyä” 🙁

Täällä on tänään todella oudon hiljaista, missään ei kuulu mitään ääniä. Hassua miten kaikki on suljettu. Kukaan ei tuu eikä kukaan lähde pois tältä saarelta seuraavan 24h aikana. Huomenna kuitenkin kaikki on luultavasti taas normaalia ja hotelliasukkaatkin pääsevät pois hotelleista.

-Tiia

Tallennettu kategorioihin Bali, Yleinen | Avainsanoina , , , | 4 kommenttia

Bali zoo

Tällä viikolla ollaan päästy taas molemmat opiskelun pariin. Tänään mulla oli vielä sairaalassa lopputarkastus, jossa selvis, että muuten arvot on hyvällä mallilla mutta maksa-arvot edelleen koholla, minkä vuoksi niitä tarkkaillaan vielä tämä viikko ja edessä on ainakin yks käynti loppuviikosta.

Tää viikko onkin varsin koulutäytteinen (tai ainakin pitäisi olla), sillä meillä on pari esitelmää, pari raportin kirjoittamista ja ens viikolla sitten välikokeet. Indonesian kielestä on kaksi koetta, kun molemmat opettajat pitää oman kokeen ja sen lisäksi Economy-kurssista oma välikoe ennen kuin siirrytään parin viikon lomalle. Eipä tässä nyt hirveesti oo koulun eteen joutunut hommia tekemään, joten rykästään taas kerralla kaikki niin kuin yleensä tapoihin kuuluu.

Viime viikolla ei oikein saatu mitään aikaseks sairastelun takia, joten halusin taas pitkästä aikaa jotain mukavampaa tekemistä. Tiistain lyhyen koulupäivän ja verikokeiden jälkeen lähdettiin Bali Zoohon, jonne oltiin varattu elefanttiajelu. Adele- elefantti kuljetti meitä n.15min ympäri metsiä kirjaimellisesti löntystelyvauhtia. Kyyti ei kovin tasaista ollut, mutta hieno kokemus 🙂 Muuten eläintarha ei kovin erikoinen ollut, johtuen ehkä aiemmasta vertauskuvasta Singaporen eläintarhaan, joka oli paljon isompi ja hienompi. Ei siis mikään must see- nähtävyys välttämättä.

G0033786

SAM_9264 SAM_9259G0023774 GOPR3801 GOPR3761 G0063811

Pari viikkoa sitten ennen Gilien reissua ehdittiin käymään muuten myös etelässä Pandawa -biitsillä, josta tuli mun yks suosikkirannoista täällä. Siellä ei oo hiekkapohjaa, joten uiminen ei ollut niin helppoa/mukavaa, mutta vuokrattiin kajakit tunniks ja lähdettiin yhdessä melomaan. Mirolle ehkä vähän liian rauhallista, mutta ihan kivaa ajanvietettä hienoissa maisemissa. Rannalle ajetaan muutenkin kallioiden keskeltä, josta avautuu upeat maisemat kauas merelle. Sieltä löytyy paljon pieniä warungeja ja suosituin rannan aktiviteeteista on juurikin tuo melominen.

GOPR2681 G0053085 G0053051

-Tiia

 

Tallennettu kategorioihin Bali, Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Elämäni kauhein viikko takana

Kaikki alkoi siis viime perjantaina Gileillä, kun yhtäkkiä mulle ilmestyi aivan järkyttävä pääkipu. Oudon asiasta teki se, että mua ei oo koskaan elämässäni sattunut päähän enkä aiemmin edes tiennyt, miltä se tuntuu. Vähitellen alkoi nousta kuume ja kun se alkoi hätyytellä 40 astetta, niin menin lääkäriin. Lääkäri kyseli oireet, mutta koska mitään muuta outoa ei ollut kuin kuume ja päänsärky niin hän epäili kyseessä olevan jonkinlainen bakteerista tai viruksesta johtuva tavallinen influenssa. Söin muutaman päivän antibiootit ja kuume lähti hieman laskemaan, joten ajattelin myös itse että olo alkais helpottaa.

Maanantaina aamulla olin todella väsynyt, joten jätin koulupäivän väliin. Myöhemmin lähdin sairaalasta hakemaan lääkärintodistusta, jota en Gileiltä saanut ja samalla multa otettiin verikokeet varmuuden vuoksi, koska oltiin oltu malaria-alueella. Verikokeista selvis, että usemmat arvot on reilusti alle normaalin tason, joten jouduin seuraavana päivänä uudelleen kokeisiin. Tiistai- iltana arvot oli jo laskenut niin matalalle,että lääkäri soitti mulle, että seuraavana aamuna pitää mennä heti kuudelta aamulla uusiin testeihin. Keskiviikkona olo olikin jo niin huono, että en selvinnyt vessaan kävelemään saati sieltä pois. Jopa sängyssä kyljen kääntäminen oli tuskaa. Ikinä ei ole ollut niin voimaton ja huono olo. Välillä lakanat oli hiestä märkänä, välillä taas päällä oli 10 vilttiä ja silti kylmä. Selvisin keskiviikkoaamuna sairaalaan, jossa mut laitettiin samantien tiputukseen ja vietiin osastolle. Olo oli ensimmäiset sairaalapäivät todella tuskainen, en pystynyt syömään juuri yhtään mitään enkä myöskään paljon liikkunut sängystä. Lääkkeet pistettiin suoraan suoneen ja toivottiin, että tästä joskus selvitään.

Sairaalassa multa otettiin 12h välein verikokeet, ja koska verihiutalearvot oli koko ajan laskussa, epäili lääkäri denguekuumetta. Dengue vasta-ainetesti pystyttiin kuitenkin ottaan verestä vasta 7. päivänä kuumeen alkamisesta, jolloin testi myös näytti positiivista. Normaalilla terveellä ihmisisellä tän verihiutalearvon pitäis olla väh. 150 mutta mulla se laski 50:een. Perjantaiaamuna verikokeissa näkyi ensimmäistä kertaa arvojen nousua, joten mut päästettiin kotiin. Paras hetki saada ne letkut poist käsistä ja päästä vessaan ilman, että tarvii vetää perässä tippalaitetta. Tänä aamuna kävin taas sairaalassa aamulla ja arvot on nyt jo yli 100. Kuulemma tästä pikkuhiljaa ne nousee normaalille tasolle ja seuraava tarkistus muutaman päivän kuluttua. Olo on kuitenkin väsynyt vielä, vaikkakin paljon parempi kuin aiemmin. Eilen käytiin syömässä ulkona ja musta tuntui, että oon juossu maratonin.

Mua hoidettiin BIMC- hospitalissa, joka on yks Balin parhaista. Erinomaista hoitoa siellä kyllä saikin, ja ruoat sai itse tilata listalta. Toivottavasti sairaaloihin ei tämän jälkeen tarvi tehdä kuitenkaan lähdempää tuttavuutta. Tää tauti oli jotain aivan hirveetä, mitä ei voi sanoin kuvailla. Oon maannut viimesen viikon neljän sinällä, koittanut ryystää yhtä jogurttia alas tunnin ja kokenut jotain, mitä oon pelännyt 22 vuotta- jouduin sairaalaan ja vielä tippa kädessä. Kaiken kivun ja tuskan jälkeen nyt alkaa taas ymmärtää, että elämä jatkuu ja me ollaan edelleen Balilla.

11015467_10206290320236232_969045007_n 11047037_10206290319996226_1220825509_n-Tiia

 

Tallennettu kategorioihin Bali, Yleinen | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Gili Trawangan

Pienestä pojasta asti olen haaveillut pääseväni Tyynenmeren autiolle saarelle. Gileillä pääsi jo vähän aistimaan tuota tunnelmaa, vaikka saaret ei autioita eikä Tyynellämerellä olekaan. Gili-saaret on siis kolmen saaren (Trawangan, Meno ja Air) ketju parin tunnin laivamatkan päässä Balilta.

Torstaina meillä ei taaskaan ollut koulua ollenkaan ja oltiin jo 6.30 aamulla etupihalla odottamssa kuljetusta, joka tulikin yllättäen lähes ajoissa. Vene lähti Balin itäpuolelta Padang baista, johon kesti parisen tuntia ajaa autolla. Padang baista lähtee myös paikallisten käyttämä halpa ja hidas lautta Gileille, mutta me oltiin maksettu vähän enemmän ja päästiin fastboatilla nopeasti ja mukavasti perille. Matka kuljetuksineen Padang baihin ja takas maksoi vähän reilu 30€, joten tuonne pitää lähteä käymään uudestaankin. Varsinkin kun huonon sään ja Tiian sairastelun takia ei päästy näkemään kun Trawangan saari, joka on kaikkein kehittynein ja turistisoitunein saarista.

GOPR3162 GOPR3167 GOPR3237 SAM_9054

SAM_8952

Saaren ”pääkadun” näkymää

40 vuotta sitten saaret olivat vielä asuttamattomia, eikä saarilla nykyäänkään asu kuin n. 3500 vakituista asukasta. Moottoriajoneuvojen käyttö saarilla on kiellettyä eli liikkuminen tapahtuu lihasvoimin, joko omilla tai hevosen. Vuokrattiinkin yhdeksi päiväksi fillarit ja poljettiin saarta ympäri, jossa meni vajaa tunti. Kunnon ajoneuvojen puuttuessa tiet on surkeita joka puolella saarta ja pienenkin sateen jälkeen kaikki kadut lainehtivat.

Pyörällä polkiessa välillä joutui taluttaan hiekkaosuuden

SAM_9161 G0013251

Ensimmäiseksi yöksi hotellin valitsi Tiia ja valinta osui Ombak Sunset resorttiin, joka sijaitsee saaren rauhallisemmalla länsipuolella. Tiia oli instagramista nähnyt, että resortin rannalla on keinu vedessä, josta saa hienoja kuvia. Eikä halunnut ottaa riskiä, että keinuun pääsee vain hotellin asiakkaat. Keinuun kyllä pääsi kaikki halukkaat, mutta aivan hukkaan valinta ei siltikään mennyt vaan hotelli oli ihan viimeisen päälle luksusta. Etupihalla oli iso uima-allas, josta oli hienot näkymät rannalle ja huoneessa oli loistava sänky. Oli hienoa päästä pitkästä aikaa nukkumaan oikean peiton alle hyvien tyynyjen kanssa.

Yksi parhaista hotelleistamme. EI tarvinnut ravintolassa laittaa itse edes servettiä syliin.

GOPR3189 SAM_9050

SAM_8990

GOPR3207 SAM_9032 SAM_9117 SAM_9015 SAM_9089

Oltiin varattu Ombak vaan yhdeksi päiväksi ja seuraavana aamuna piti lähteä ettimään uutta majoitusta. Olin lukenut Gili Backpackers hostellista ja siellä olikin meille sopiva huone vapaana. Backpackers on tunnettu kiipeilyseinästään,  joka on altaan vieressä ja johon ylös päästyään voi sitten hypätä. Hostellin piha on täynnä pöytiä ja tuoleja, jossa reissaajat ympäri maailmaa tutustuu toisiinsa ja jossa itsekin vietin paljon aikaa Tiian maatessa kuumeessa sängyssä. Aivan hostellin vieressä on saaren ainut moskeija ja veikkaanpa, että rukoskutsut kaikuu korvissa vielä pari yötä.

SAM_9178

Trawangan tunnetaan Gilien bilesaarena, kun taas Meno ja Air on rauhallisia honeymoon-saaria. Saaren pääkadulta löytyikin hyvä alottelubaari, jossa oli molempina päivinä sama bändi soittamassa reggaeta ja suosituimpia listahittejä. Perjantaina oli täysikuu ja perinteiseen tapaan full moon partyt. Oli aika omituista bailata rannalla avojaloin vesisateessa.

Lauantaina meidän oli tarkoitus lähteä Air-saarelle, mutta vesisateen ja Tiian huonon voinnin takia jäätiinkin vielä yhdeksi yöksi Backpackersiin. Vesisade kestikin sitten koko päivän eikä meinattu oikeen saada aikaiseksi mitään, mutta onneksi sain jostain energiaa lähteä snorklaamaan. Gili saarien ympärillä asustelee paljon kilpikonnia ja se onkin ollut unelmana jo kauan päästä kilppareiden kanssa uimaan. Puolen tunnin snorklaamisen jälkeen olin jo luopua toivosta ja lähdössä rantaan päin kunnes huomasin korallin sekaan naamioituneen kilpikonnan. Nuorempana hiekkakuopilla vietetyt lukemattomat sukellus- ja snorklaustunnit tuli nyt tarpeeseen ja pääsin liittymään kilpparikerhoon. Onneks kilpikonnat ei ole mitään maailman nopeimpia eläimiä vaan niiden perässä oli helppo sukeltaa ja pääsin koskettamaankin yhtä.

G0133630 GOPR3511

Kilppari ei ollu ihan yhtä innoissaan kaverikuvasta kuin minä

Kilppari ei ollu ihan yhtä innoissaan kaverikuvasta kuin minä

Illalla menin taas kuuntelemaan samaista bändiä ja törmäsin siellä muihin Asia Exchangen opiskelijoihin, joiden kanssa vietin iltaa siihen asti kunnes kuumeinen Tiia soitti, että pitäisi lähteä käymään lääkärissä. Lääkärin mukaan mitään vakavaa ei pitäisi olla vaikka kuume olikin aika korkea ja toivotaan, että antibiootit toimivat.

Ollaan menossa reilun kuukauden päästä takaisin Gileille (Air, Meno)  ja pitää vaan toivoa, että sillon ei sataisi koko aikaa ja Tiiakin pysyisi terveenä

SAM_9145 SAM_9133

-Miro

Tallennettu kategorioihin Bali, Indonesia, matkailu, vaihto-opiskelu | 3 kommenttia

Perusmaanantai

Taas lähti uusi viikko käyntiin ja täytyy sanoa, että täällä ei ois mitään hajua onko maanantai vai perjantai ellei täytyis mennä kouluun aina alkuviikosta. ”Viikonloput” on täällä periaatteessa aina pitkiä, joten tuntui taas hassulta pukea aamulla pitkät housut jalkaan ja lähteä kouluun. Täällä kun koulussa täytyy olla hartiat, jalat ja varpaat peitettynä niin pihalla tulee samoilla vaatteilla nopeesti hiki.

Vaikka päivät rientää hirmuista vauhtia niin jonkinlaisesta päivärytmistä ollaan onneksi pidetty kiinni koko aika. Alkuviikko joudutaan tietenkin heräämään kouluun 7 jälkeen ja muina päivinä yleensä lähdetään liikkeelle myös hyvissä ajoin. Täällä koulunkäyntiä voi jopa sanoa mukavaksi, koska tunteja ei ole liikaa, se ei rasita liikaa ja vapaa-aikaa jää kyllä tarpeeksi. Opiskeltavat aineet on pääsääntöisesti mielenkiintoisia ja rannallakaan ei viitti maata 24/7. Silti koulunkäynti ei tunnu samanlaiselta kuin Suomessa. Täällä koulun jälkeen ehtii/jaksaa tehdä paljon asioita eikä vaan maata kotona nukkumassa. Jo tunti päivän päättymisen jälkeen unohtaa, että edes oli koulussa.

Tänään meidän perusmaanantai koostui parin tunnin koulupäivästä, jonka hyppytunnilla ehdittiin käymään salilla. Koulusta villan kautta rannalle kavereiden kanssa surffaamaan (itse otin aurinkoa) ja sieltä syömään. Päivän päätti tunnin kuumakivihieronta ja vielä olis tarkoitus pyyhkiä öljyt ihosta omassa kylvyssä. Ei hullumpi maanantai, vai mikä päivä tänään olikaan. Täällä meille on tullut jo melkein harrastus hieronnassakäymisestä, sillä keskihinta tunnin kokovartalohieronnalle on n.4e.

Pikkuhiljaa sitä ymmärtää, kuinka onnekkaita ollaan, kun saadaan kokea tällainen mahdollisuus. Täytyy olla tyytyväinen elämään, jonka suurimmat ongelmat ovat kummalla kyljellä tänään otetaan aurinkoa tai mitkä bikinit tänään laitetaan päälle. Elämä on tällä hetkellä aika iisii.

Tässä on muutama kuva meidän lauantain retkeltä, kun lähdettiin ajamaan isommalla porukalla Tegenungan-vesiputouksille. Putouksille laskeuduttiin pitkiä portaita pitkin (joista tuli mieleen melkein pyynikin portaat) ja siellä pystyi myös uimaan sekä hyppimään korkealta veteen. Samalla reissulla pysähdyttiin myös syömään ehkä tähän asti halvimpaan warungiin, josta ruoan ja kaksi limsaa sai alle 2,5e. Melko opiskelijaystävällistä.

Tällä viikolla onkin taas keskiviikkoon asti koulua ainakin tällä tietoa, joten aateltiin lähteä  loppuviikoksi Gileille. Gili-saaret koostuu kolmesta saaresta Trawangan, Air sekä Meno, ja niillä ei ole moottoriajoneuvoja ollenkaan. Päästään siis toivottavasti hetkeks pois täältä pakokaasun hajusta. Lisäks pitäis alkaa varaileen lentoja Malesiaan, jonne suunnataan jo muutaman viikon kuluttua 🙂

SAM_8935 SAM_8922
GOPR2524 GOPR2518 GOPR2459 G0092664

-Tiia

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | 2 kommenttia

Muutto

Torstaina päästiin muuttamaan uuteen villaan. Vanha villa oli ihan kiva ja tosi halpa, mutta aika kaukana kaikesta eikä siellä ollut mitään kokkausmahdollisuuksia. Uusi villa sen sijaan on aivan Balin ”päätien” Sunset Roadin vieressä, joten tästä on nopea lähteä joka suuntaan eika rannallekaan mene montaa minuuttia ajaa. Vuokra on 7,5 miljoonaa kuukaudessa eli n. 280e per naama, mikä pitää maksaa käteisellä ja isoin seteli on 100 000. Tuntuu hienolta kantaa lompakossa miljoonia. Meidän villan yläkerrassa asuu kolme ruotsalaista tyttöä ja naapurivillassa ,jotka jakaa saman uima-altaan, asuu 6 suomalaista tyttöä. Meillä on villan isoin huone ja vessasta löytyy oma parinhengen poreamme, muutenkin villa on varsin hulppea sillä kahdesta kerroksesta löytyy tilaa vaikka muille jakaa. Yläkerran terassilla kelpaa ottaa myös aurinkoa.

SAM_8804 SAM_8811 SAM_8813 SAM_8805 SAM_8809

Torstai alkoi ekskursiolla käsityöpajalle. Pajalla naiset teki kaikennäkösiä taideteoksia metallista ja puusta. Pajalla oli 65 naista töissä, joista osa asuukin samassa rakennuksessa. Miehiä ei pajalle kaivattu töihin, koska balilaiset miehet ei kuulemma jaksa keskittyä tarpeeksi kauan vaan haluavat vain kaahata liikenteessä ja juoda kaljaa.

SAM_8792 SAM_8800

Illalla mä menin taas perinteisesti Skygardeniin syömään ja juomaan olutta. Tiia meni suomivieraidensa kanssa rannalle. Skygardenin jälkeen lähdin käymään opiskelijakaverin villalla pelaamassa beer bongia.Tiia jäi rannalle kattomaan auringonlaskua, joka oli kuulemma hienoin tähän astisista. Perjantai aamuna Tiia oli vähän reippaampana ylhäällä kuin allekirjoittanut ja lähti vieraidensa kanssa Nusa Duaan suppaamaan. Ja tällä kertaa he pääsivätkin suppaamaan. Ite jäin vaan villalle makoilemaan ja kävin kaupasta hakemassa aamupalaa. Oli mahtavaa reilun kuukauden jälkeen päästä ostamaan maitoa, muroja ja paahtoleipää ja tehdä itse oma aamupala.

SAM_8876

SAM_8899 GOPR2230 GOPR2213

 

-Miro

Tallennettu kategorioihin Bali, Indonesia, matkailu, vaihto-opiskelu, Yleinen | Jätä kommentti

Tuliaisia Suomesta

Lauantaina tosiaan saatiin vieraita Suomesta, kun Jemina ja Outi koputti oveen aamulla klo 6. Heidän mukanaan tuli myös kasa tuliaisia ruisleipää, karkkia ja aurinkorasvaa. Ai että voi ruisleipä maistua hyvälle pitkästä aikaa. Karkistahan tässä maassa ei ymmärretä yhtään mitään ja kaupasta on lähes mahdotonta löytää mitään sellaiseen viittaavaakaan. Nyt ollaan löydetty pari isompaa kauppaa, (mm. Carrefour) jossa myydään joitain pieniä Haribo-pusseja. Kyllä Suomessa vaan on suuret valikoimat joka saralla.

Palataan vielä kuitenkin viime viikon lopulle. Meillä oli perjantaina tarkoitus päästä suppaamaan paremmalla onnella ja laitettiin kello soittamaan aikaisin, jotta ei nyt ainakaan laskuvesi ehdi ennen meitä. No saatiin vaatteet päälle ja päästiin ulko-ovelle niin vettä alkoi satamaan taivaan täydeltä. Siirryttiin takas sisälle kattomaan salkkareita (joita ilman ei voi elää edes ulkomailla) ja toivottiin, että sade lakkais. Täällä kun sataa niin yleensä ne on pieniä kuuroja, mutta tällä kertaa sade kesti ainakin 5 tuntia ja sitä vettä meinaan tuli. Kadut tulvi ja vettä oli ihan hirvittävä määrä. Ei päästy siis suppaan vieläkään, mutta ehkä tällä viikolla sitten 🙂

Lauantaille oltiin varattu vesipuistoliput. Lähettiin parin opiskelukaverin kanssa Waterbom-vesipuistoon Kutalle, jonne saatiin liput opiskelijahintaan 14e/kpl. Puistossa riitti liukumäkiä kaikentasoisille ja itsekin uskaltauduin pariin ”hurjempaan” mäkeen. Silmiä en juurikaan aukaissut ja äänikin melkein lähti, mutta mukavaa oli. Ehdittiin kiertään monta tuntia vesipuistossa, mutta vähän ennen kuin oltiin lähdössä, ilmestyi yhtäkkiä kova tuulenpuuska, joka kaatoi yhden myyntikojunkin kokonaan. Ihmiset määrättiin pois liukumäistä, sillä taas oli tuloillaan lyhyt ukkoskuuro. Oltais saatu ilmaiset uudet liput korvauksena seuraavalle päivälle, mutta päätettiin olla ottamatta, koska ehdittiin näkemään jo oikeastaan koko paikka.

GOPR1187-2G0091213-2GOPR0975-2G0151475G0121309

Lauantai-ilta sujui Jeminan synttäreitä juhliessa. Mentiin Sky Gardeniin syömään ja jäätiin sinne porukalla juhlimaan. Tässä paikassa kyllä tilaa riittää. Tarjolla on monta kerrosta erilaisia tiloja, joissa viettää aikaa. Siellä on myös erilaisia esityksiä,joista nähtiin ainakin upea laservalo- show.

SAM_8690SAM_8680

Sunnuntaina lähdettiin etsimään aamupalaa läheisestä Livingstone Bakery- kahvilasta, joka sijaitsee Seminyakin alueella. Siellä olikin jos jonkinmoista syötävää aina aamupalasta päivälliseen, ja valittiin tällä kertaa tuoreet croisantit sekä mulle tuore mansikkamehu ja Mirolle appelsiinimehu. Kahvilassa myytiin myös ihanannäköisiä vesimelonileipiä, joita ois saanut ostaa mukaan. 🙂 Muuten sunnuntai kului melko rennoissa tunnelmissa ennen kuin illalla suunnattiin Double 6 rannalle katsomaan auringonlaskua ja syömään.

Auringonlasku ja livemusaa

Livingstone Bakery Seminyakissa

SAM_8695

Tää viikko alkoi taas aina niin ihanan opettajan Bahasan tunnilla, joilla kyllä lähtee viimeisestkin unenrippeet silmistä. Sen verran keskittymistä vaatii, että pysyy mukana. Koulun jälkeen mentiin perinteiseen tapaan salille, josta matka jatkui Outin ja Jeminan kanssa Seminyakiin. Siellä ruokapaikaksi valikoitus Sisterfields- kahvila, josta olin kuullut kehuja aiemmin. Paikka ei kyllä todellakaan pettänyt, vaan tarjosi meille melkein parhaan lounaan, mitä täällä ollaan tähän asti syöty. Muut tilas hampurilaiset ja mä pulled pork- sandwichin, joka ei mustasta ulkonäöstään huolimatta ollut palanut vaan maistui erinomaiselta 😀 Miro oli hieman nuhainen ja hän palasi takaisin kämpille, mutta me jäätiin tyttöjen kanssa kierteleen Seminyakin alueelle. Sieltä löytyy ihania pieniä putiikkeja, joiden hintatasokin on tietysti korkeampi. Loppuilta saatiin kuitenkin aika kulumaan katuja kierrellen ja päivän päätteeks otettiin vielä puolen tunnin hieronnat parilla eurolla.

Seminyakin katukuvaa

Sisterfields lounas

 

Tänään meillä oli lyhyt koulupäivä, joten lähdettiin sen jälkeen tyttöjen kanssa Ubudin Monkey Forestiin. Sieltä löytyy yli 600 apinaa vapaana ja saa pelätä, koska joku hyppää olalle tai vie vesipullon kädestä. Sisäänpääsymaksu alueelle oli 30 000 rp. Kierreltiin alueella jonkin aikaa, kunnes lähdin näyttämään vielä lähellä sijaitsevaa Campuhan ridge walkia, josta oli juttua jo aiemmassa postauksessa. Käveltiin taas Karsa Cafeen syömään pizzat, kunnes tuli jo pimeä ja alkoi ukkostamaan, joten pyydettiin kuljetusta takaisin Ubudin keskustaan. Kysyttiin kuljettajalta, tietäiskö hän, miten päästäis takaisin hotellille ja vähän ajan päästä hän soittikin jo kaverilleen, joka lupas kuljettaa meijät takaisin Kerobokaniin samaan hintaan kuin tultiin taksilla Ubudiin. Kuljettaja oli erittäin mukava, auto oli tilava ja hienoa, ja saatiin vielä kattella musiikkivideoita koko matka. Lisäksi vielä hän tarjos meille juomat kesken matkan. 🙂 Esimerkki taas balilaisesta vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä. Kaikki hoituu melkein pyytämättä.

SAM_8779

Perhe juomatauolla 🙂

Huomenna meillä onkin tiedossa pakkausta, sillä käytiin katsomassa uutta Villaa, johon on tarkoitus muuttaa torstaina. Siitä lisää myöhemmin 🙂

-Tiia

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | 1 kommentti

Normiviikko

Tällä viikolla ei ollakaan tehty oikeen mitään jännää. Alkuviikko meni mulla koulutyötä tehdessä ja Tiia sai vaan makoilla uima-altaalla. Viime viikolla saatiin ryhmätyö tehtäväksi, 45-60min esitelmä ja raportti aiheesta trade theories and international investments. Ei ollu kovin helppo homma opiskella googlen avulla aivan uusia talousteorioita nimimerkillä 3 vuotta yrittäny päästä ainoaa pakollista talouskurssia läpi.

Tiia kuntosalin uima-altaalla

Tiia kuntosalin uima-altaalla

Tiistaina mentiin käymään Jimbaranin rannalla, josta saa joka ilta tuoretta grillattua kalaa. Me oltiin kuitenki jo päivällä liikkeellä eikä ehditty odottamaan iltaa, koska ryhmätyö painoi päälle niin saatiin vaan haistella hyviä tuoreen kalan hajuja. Joku ilta pitää kyllä mennä käymään vaikka ei oo hajuakaan pitäiskö ottaa white snapperia vai barracudaa.

SAM_8653 SAM_8656

Tällä viikolla ei ollu torstaina workshoppia eikä ekskursiota ja monet lähti Gileille, mutta me ei lähdetty koska saadaan vieraita Suomesta lauantaina. Sen sijaan mentiin Torstaina aamulla aikaisin Kutalle muutaman kaverin kanssa surffaamaan. Kuta on maailmankuulu aloittelijaystävällisistä aalloistaan ja siellä olikin hiukan hauskempaa harjoitella edellisten hyökyaaltojen jälkeen. Tiia oli jo niin prosurffarin näköinen, että turistit halus päästä kuvaan hänen kanssaan.

DCIM110GOPRO

DCIM110GOPRO

Tiia pääsi jo melkeen pystyyn

DCIM110GOPRO DCIM110GOPRO SAM_8659

 

Surffauksen jälkeen lähdettiin Nusa Duaan suppaamaan, mutta perille päästyämme laskuvesi olikin jo niin matalalla ettei se onnistunut. Perjantaina meinattiin lähteä heti aamusta samaan paikkaan suppaamaan, mutta heti aamusta alkaen satoi vettä ihan kaatamalla ja kohta kadut olikin jo sen näköisiä, että niissä olisi voinut suppailla.

Ollaan nyt oltu jo kuukausi täällä ja pitää alkaa miettimään missä asutaan seuraava kuukausi. Ens viikolla käydään katsomassa yhtä villaa joka olis ihan rannan tuntumassa. Ja sunnuntaina saadaan uus skootteri, joka on kolme kertaa halvempi kun meidän nykyinen.

Huomenna mennään käymään vesipuistossa ja saadaan toivottavasti vierailtamme ruisleipää

-Miro

Tallennettu kategorioihin Bali, Indonesia, vaihto-opiskelu, Yleinen | 2 kommenttia