Lomat lusittu

Niin se vaan vierähti reilu pari viikkoa nopeesti ja alkuviikosta saatiin taas totutella aikasiin kouluaamujen herätyksiin. No joo, tuohan se koulu taas jonkinlaista rytmiä päiviin, eikä täällä nyt elämä kovin raskasta oo, vaikka vähän opiskeleenkin joutuu, joten ihan kivaa siis.

Alkuviikosta räpläsin taas aktiivisesti instagramia (koulussa ajankuluksi), ja löysin kahvilan/ruokapaikan nimeltä Teras Padi Cafe. Paikka sijaitsee hienojen riisipeltomaisemien laella Tegalalangin kylässä Ubudissa, jonne oli heti tiistaina päästävä katsastamaan huudit. Eikun skootterin nokka kohti Ubudia, jossa meitä odottikin upeimmat riisipellot tähän asti. Huikeissa maisemissa nautittiin lounas ja räpsittiin riisipeltokuvat paikallisten viljelijöiden kanssa. Matkaa tälle reissulle tuli taas kevyet 40km/suunta, mutta oli kaiken sen vaivan arvoista ja peppulihaksetkin kesti mukavasti. Ubud on muutenkin ihan erilaista seutua kuin eteläinen Bali ja sitä voikin kutsua melkein taiteen ja riisipeltojen mekaksi, josta löytyy saaren vehreimmät alueet.

SAM_0494 SAM_0484SAM_0501SAM_0536

SAM_0493 SAM_0479

SAM_0544

Keskiviikkona lähettiin tapaamaan mun vanhempia Sanuriin, jossa he majoittuivat parin viikon ajan. Päästiin katsastaan hotellin ykstyisrannat ja haisteleen hienon hotellin tarjomia palveluja. Maltettiin kerrankin pysyä molemmat aurinkotuoleissa melkein tunnin paikallaan, ja saatiinkin siinä ajassa kärvistettyä taas ihonväriä hieman tummemmaks. Sanurin rannoilla on oivat paikat auringonnousun katsomiseen ja rannalla kulkee muutaman kilometrin rantakatu, joten perjantai-aamuna muiden luultavasti maatessa krapulassa otin taas taksin kohti Sanuria, ja nautin aamulenkin kera aurinkoisten rantamaisemien. Täällä kun lenkkipolut on melko harvassa, niin paikalle oli eksynyt myös moni muu aamuauringosta nautiskelija. Rannalla näytettiin järjestettävän myös aamujoogaa, mutta siinä kohtaa näin parhaaksi poistua paikalta. Perjantai-aamun kruunas täydellinen hotelliaamiainen, jollasta tuskin ihan äkkiä tulee vastaan. Jos jollain on käsitys siitä, että hotelleissa on yleensä hyvät aamupalat niin tää on hyvä potenssiin sata. Parhaat banana pancakesit EVER ja kilometrin verran muitakin herkkuja. Valitettavasti aika menee hirmuista vauhtia täällä ja kotiväki istuu varmaan juuri tällä hetkellä lentokoneessa takas Suomeen, mutta puolentoista kuukauden päästä ollaan jo taas samalla mantereella.

SAM_0599 SAM_0583 SAM_0570 SAM_0606 SAM_0628SAM_0631

Torstaina meillä olikin muuten excursio koulussa, jossa lähettiin ostaan paikallisia balilaisia vaatteita koulun loppuseremoniaan. Tarkoitus oli opetella tinkaamaan bahasaksi ja siinä samalla saada hankittua itselle 4-osainen (miehille) ja 3-osainen (naisille) vaatesetti mahdollisimman halvalla tietysti. Voitte kuvitella, että aasialaisia vaatteita ei oo suuniteltu vähääkään käsipainoja nostaneelle länsimaalaiselle, ja sen lisäksi väri- ja mallivalikoima ei näillä markkinoilla miellyttänyt ihan ostajan silmää. Miro sai kuitenkin koko setin hommattua, joten nyt hänkin sulautuu mukavasti paikalliseen kulttuuriin. Itsellä meni lähinnä hermo ahtaissa pikkuputiikeissa, joten jatkan asuni metsästystä jostain muualta.

Markkinatunnelmaa yläilmoista

Lopputulos

SAM_0625

Tää viikonloppu meneekin Mirolla sukelluskurssilla, josta hän lupautui kirjoittelemaan  oman postauksen. Itse oon viettänyt aikaa tässä lähiympäristössä lähinnä Seminyakin katuja koluten ja nauttien lämpöisistä päivistä.  Sen lisäks ollaan varattu seuraavalle viikonlopulle lentoliput Jakartaan, joten taas on mitä odottaa.

-Tiia

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

59 − 50 =