Videopostaus

Muutama video meidän reissun kohokohdista

Laittakaa kommenttia jos haluatte nähdä videota jostain paikasta tai asiasta Balilla, videomateriaalia tarttu mukaan melkoiset määrät

Tallennettu kategorioihin Yleinen | 2 kommenttia

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Niin se aika vaan vierii. Istutaan tällä hetkellä Amsterdamin lentokentällä kohti Suomea ja tuskallisin yli 14h lentorypistys on takana päin. Koti on jo niin lähellä mutta silti niin kaukana.

Meillä oli tällä viikolla koeviikko tai no ”viikko”, joka kesti kolme päivää ja suoritettiin final testit joka aineessa. Kahdesta aineesta oli kotitentit ja sen lisäksi Bahasasta kirjallinen ja suullinen tentti ja sitten vielä ekonomista kirjallinen tentti. Tuloksista ei ole vielä tietoo, mutta todistukset tulee kotiin sitten aikanaan. Keskiviikkona oli valmistumisseremonia Denpasarin kampuksella, siellä saatiin jonkinmoiset todistukset tästä ajasta. Seremoniassa nähtiin paikallisten tanssiesityksiä, musiikkia ja lopuksi meille oli järjestetty vielä buffet-illallinen.

SAM_1553 SAM_1549 SAM_1547

Kyllä täytyy vaan todeta, että hirmuista vauhtia tää aika on mennyt. Tuntuu kuin juuri oltais vasta tultu, mutta silti tässä ajassa ollaan koettu jos jonkinmoista. Ulkomailla eläminen ja ennen kaikkea matkustelu opettaa elämästä paljon. Elämä Aasiassa ja erityisesti Balilla on aivan erilaista kuin Suomessa. Täällä ollaan tavattu paljon ihania ihmisiä, opittu elämään paikallisittain rentoa elämää ilman stressiä ja ennen kaikkea opittu kulttuurista, joka oli melkein tuntematon vielä puoli vuotta sitten. Totta kai ajalle mahtuu myös niitä vastoinkäymisiä, koti-ikäviä, sairasteluja yms. mutta niistäkin on jotenkin selvitty.

On paljon asioita, joita jää varmasti kaipaamaan tältä ajalta. Se ihmisten elämänilo ja ystävällisyys, loputtomat rannat, illalliset meren rannalla, rento elämänasenne, ei kiirettä, aurinkoiset ja kuumat päivät, maisemat, halpa ja hyvä ruoka, edullinen hintataso ja paljon muuta. Mutta aina kun ulkomaille lähtee, osaa arvostaa taas myös omaa kotimaataan. Suomessa kun jotain luvataan, lupaukset yleensä myös pidetään. Vähän ikävöin myös Suomen järjestelmällistä liikennettä ja sovittuja kellonaikoja. Maassa maan tavalla, ja kaikkeen tottuu. Nyt on vedetty puoli vuotta nasi gorengia ja sateita, joten suomalainen ruoka kuulostaa enemmän kuin houkuttelevalta.

Tältä näytti meidän perus koululounas

Lähin ranta double-six beach

Oon erittäin onnellinen siitä, että lähdin tälle reissulle, mutta myös erittäin onnellinen siitä, että pääsen kohta takaisin kotiin. Se on varmaa, että myös tulevaisuudessa aijon sijoittaa ne pienet ylimääräiset sentit matkusteluun, sillä se jos mikä opettaa ja avartaa.

Aika haikeelta tuntuu jättää Bali taakse, sillä niin hyvin ja nopeasti sinne kotiuduttiin. Suoraan sanottuna, en edes muista millaista elämä Suomessa on. Nyt on kuitenkin koulusta huolimatta akut hyvin ladattu ja täynnä tarmoa palataan huomenna töihin. Uskokaa tai älkää, se kuulostaa ihan kivalta pitkästä aikaa.

SAM_1199

Uusia seikkailuja odotellessa,

Tiia

P.s. Jos joku on kiinnostunut opiskelusta Balilla tai on jotain postaustoiveita niin kommenttikenttään saa laittaa viestiä niin yritetään kertoa parhaamme mukaan kokemuksia asiaan liittyen.

Viimeisien päivien uusia ruokapaikkakokeiluja

Maa, josta skoottereita löytyy enemmän kuin paljon. Tämä ei ole edes parkkipaikka pahimmasta päästä….

Tallennettu kategorioihin Bali, matkailu, vaihto-opiskelu, Yleinen | Avainsanoina , | 8 kommenttia

Om shanti shanti shanti

Om shanti shanti shanti…paikallinen sanonta, jolla toivotetaan rauhaa kuulijoille puheiden tai seremonioiden yhteydessä.

Päästiin osallistumaan paikalliseen rukousseremoniaan Pura Besakih temppelissä,joka sijaitsee Balin itäosassa pyhimmän Agung-vuoren  juurella. Balia kutsutaan myös jumalten saareksi, koska saarelta löytyy satoja tuhansia temppeleitä. Tämä kyseinen Besakih temppeli on vanhin kaikista ja avoinna myöskin turisteille, mutta turistit ei pääse osallistumaan seremonioihin, joten olimme tässä hieman etuoikeutetussa asemassa. Pukeutumiskoodi oli myös hyvin tiukka, aluelle mentäessä piti turisteiltakin löytyä vähintään jalkojen peittävä sarong. Mukava kokemus ja hieman hämmentävää rukoilla turistien kuvatessa meitä sivusta.

SAM_1511 SAM_1502 SAM_1486 SAM_1475 SAM_1462

Eilinen päivä vietettiin sitten ei niin pyhässä paikassa nimittäin Potato head beach clubilla, joka on tässä aika meidän lähellä Seminyakissa. Paikkaan ei ole varsinaista sisäänpääsymaksua, mutta jos haluaa altaan vierestä ns. aurinkopedin niin täytyy rahaa kuluttaa 500 000 rupian edestä eli n. 32e. Sen lisäks syöminen ja juominen paikanpäällä on paikalliseen hintatasoon nähden melko kallista. Alla olevat kuvat puhukoot puolestaan. Hieno paikka aurinkoisen päivän viettoon, altaalta on upeat näkymät merelle myös auringonlaskun aikaan.

SAM_1520 SAM_1518

SAM_1529 SAM_1527

-Tiia

Tallennettu kategorioihin Bali, Indonesia, vaihto-opiskelu, Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Viikonloppu Lembonganilla

Viimeisen viikon sisälle on taas mahtunut jos jonkinmoista tapahtumaa. Viime sunnuntaina koitettiin keksiä porukalla tekemistä ja päädyttiin Sanuriin tutustumaan kilpikonnapelastamoon. Kilppareitahan on nyt tullut aika paljon nähtyä ja myös täällä paikassa päästiin näkemään jos jonkinnäköisiä, erikuntoisia ja erikokoisia kilppareita. Harmittavaa nähdä, kun osalta puuttuu kokonaan toinen jalka tai käsi tai jopa molemmat. Sen lisäksi ollaan koitettu elää mukana mm-jääkiekossa ja jaksaa katsella täällä myöhään alkavia pelejä, mutta meidän onneksi (jos näin voi sanoa) Suomi tippui juuri kun matkattiin Nusa Lembonganille , jossa nettiyhteys ei ihan riittänyt pelien pyörittämiseen.

Aikaisin torstaiaamulle oli siis varattu speedboat- liput Balin vieressä sijaitsevalle pienelle Nusa Lembonganin saarelle. Saaria sijaitsee vierekkäin kolme Lembongan, Ceningan ja Penida, ja ne kuuluvat kaikki Balille. Meitä tultiin jälleen noutamaan villalta klo 7 aamulla, mutta matka ei kovin hyvin alkanut, sillä Mirolle oli noussut yön aikana kuume ja hän tunsi muutenkin olonsa kipeäksi. Edellisenä iltana oltiin Jimbaranin rannassa syömässä tuoretta white snapperia, joten siitä ei ehkä maha niin paljon tykännytkään, mutta onneks aallokossa melkoisesti keinuva laiva kesti saarelle vaan puoli tuntia. Mietittiin pitkään varataanko majoitus etukäteen, ja onneks olin viime tingassa edellisenä iltana bookannut meille bungalowtyylisen hotellin etukäteen ja vielä tuurilla alle 100m satamasta, jonne laiva saapui. Miron olo huononi laivassa, mutta onneksi saatiin huone hieman etuajassa niin hän pääsi nukkumaan muhkeiden tyynyjen sekaan.

SAM_1257 SAM_1247

Lembongan on tunnettu erityisesti surffaus- ja snorklausmahdollisuuksista sekä vain rentoutumisesta ja auringonotosta. Saari ei vielä ole niin suosittu turistien keskuudessa kuin esim. Gilit, ja meillekin matkan tarkoitus oli vain olla ja nauttia viimeisistä turkoosinkirkkaista merimaisemista, joita riittää silmänkantamattomiin. Saarella pystyy vuokraamaan skootterin, mutta tiet ovat erittäin huonokuntoisia ja kypäriä ei tunneta ollenkaan. Sen lisäksi kulkuvälineenä voi käyttää ”taksina” ns. lava-autoa, jonka katettuun takatilaan ängetään ihmiset ja laukut. Saarella pystyy myös kävelemään, jos tukahduttavassa helteessä siihen vain kykenee ja itse otin tämän vaihtoehdon testiin, kun lähdin tutkailemaan lähiseutuja Miron sairastellessa huoneessa. Ja mikäs siinä oli kävellessä, kun maisemat hiveli silmiä. Kävelystä pitkästä aikaa innostuneena löysin itseni yhtäkkiä toiselta puolelta saarta, josta lähti kuuluisa keltainen riippusilta seuraavalle saarelle Ceninganille. Matkaa oli takana jo monta kilometriä, joten näin parhaaksi räpsiä fotot sillasta ja palata samaa reittiä takaisin. Hyvin vaihteleva maasto ja kuuma ilma laittoi kyllä välillä jopa hengästyttämään. Loppupäiväksi parkkeerasin hotellin aurinkotuoleille ottamaan aurinkoa, ja siinä vierähtikin muutama tunti leppoisasti. Meidän majapaikka Bungalow no. 7 sijaitsi aivan Jungut Batu rannassa, joka on paras paikka myös auringonlaskun katsomiseen. Paikka on noin puolessa välissä saarta yhtä lyhyt matka kumpaankin suuntaan, joten paikka ei täydellisempi voisi olla.

Paikallinen taxi

Merilevää kuivumassa

SAM_1283 SAM_1303 SAM_1366

Perjantaina käytiin testaamassa saaren terveyspalvelut, kun Miron piti käydä lääkärissä. Hän sai sieltä antibiootit ja muutenkin olo oli jo sen verran parempi, että lähdettiin yhdessä pohjoiseen päin kohti Mangroveforestia. Matkalla törmättiin moneen levänkerjuupaikkaan, joissa ihmiset kantoivat joko levää merestä tai kuokkivat ja kuivattivat sitä. Lembonganilla viljellään paljon merilevää, jota sitten myydään aikoinaan eteenpäin. Pohjoiseen saavuttua vuokrattiin kanootit, joilla pääsi kajakoimaan keskelle Mangrovemetsää. Luulin, että kanooteille pääsisi suoraan metsän siimekseen, mutta sinne pitikin meloa ensin merta pitkin, joka ei ollutkaan ihan niin helppoa. Päästiin kuitenkin loppujen lopuks seikkailemaan Mangrovepuiden sekaan ja siellä jos missä luonto tarjosi kyllä täydellisen rauhan ja hiljaisuuden. Maksettiin tunnin kanoottivuokrasta n. 7e, mutta täällä kun ei ajasta niin tarkkoja olla, niin saatiin meloa oikeestaan niin kauan kun haluttiin. Taas oli niin kuuma ilma, että loppupäivä meni meressä pulikoidessa ja aurinkotuoleja kuluttaessa sekä omalta uima-altaalta auringonlaskua seuratessa.

G0037976 SAM_1323 SAM_1331 SAM_1338 SAM_1409

Miron oli etukäteen tarkoitus lähteä muiden suomalaisten kanssa sukeltamaan lauantaina Manta pointille, jossa voi nähdä valtavia Mantoja eli rauskuja, mutta sairastelun takia reissu jäi tekemättä. Kulutettiin päivää kiipeämällä panorama pointille, josta oli mukavat näköalat yli Jungut Batu kylän. Suunnistaminen täällä on hieman vaikeaa, koska meillähän ei kummallakaan enää ole puhelimen karttoja käytössä, joten suunta menee sinne minne tie vie. Loppujen lopuks päädyttiin kuitenkin samalle tielle, jota aiemmin olin jo kulkenut ja sitä pitkin löydettiin Dream Beachille, joka on yksi harvoista kunnon uimarannoista Lembonganilla. Saari ei siis kovin iso ollutkaan kun se vähän niinkun vahingossa kierrettiin kävellen ympäri. Ilta kului jälleen missäs muuallakaan kuin altaalla ja aurinkotuolissa, sitä rentoutumista parhaimmillaan.

SAM_1445 SAM_1440 SAM_1435 SAM_1396 SAM_1363

Tänään tultiin päivällä takas Balille ja valmistaudutaan seuraavaks hieronnalla viimeiseen kunnon kouluviikkoon ennen tenttiviikkoa. 🙂

-Tiia

Tallennettu kategorioihin Bali, matkailu, vaihto-opiskelu | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Australia ja Perth

Viime viikon torstaina tuli meidän molempien pitkäaikaisesta haaveesta totta, kun lähdettiin matkustamaan kohti Australiaa. Suomesta maa on niin kaukana että nyt oli pakko lähteä käymään kun niin lähellä kerta ollaan. Ausseihin mentäessä on tiukat turvatarkastukset ja laukkuja saa availla moneen kertaan sekä lähdettäessä että saavuttaessa ennen kuin maahan pääsee. Lentokentältä ei saanut edes vettä ostaa, jos olit Ausseihin menossa. Balilta lyhimmät lennot oli Perthiin, joka on Australian 4. suurin kaupunki ja toimii myös Länsi-Australian osavaltion pääkaupunkina ja asukkaitakin löytyy lähemmäs 2 miljoonaa. Perthistä on pitkä matka muihin isoihin kaupunkeihin ja yleisestikin välimatkat Aussien sisällä on pitkiä, joten vietettiin pidennetty viikonloppu ainoastaan tässä yhdessä kaupungissa, koska kouluun piti taas palata tällä viikolla.

Torstaina oltiin illalla perillä majapaikassa, joka sijaitsi aivan Perthin keskustassa ja lähistöltä löytyi meille sopivasti monia ruokapaikkoja. Perjantaina lähdettiin sitten varsinaisesti tutustuun itse kaupunkiin ja suunnattiin Kings Parkiin, joka muistuttaa suuresti esim. Nycin Central Parkia. Kukkulan päälle sijaitsevaan puistoon kiivettiin pitkät portaat ja kierreltiin puiston lenkkireittejä ihastellen samalla kaupungin yli avautuvia upeita maisemia ja Botanic Gardenin moninaisia kasvilajeja. Puistossa sijaitsee myös monta erilaista muistomerkkiä sekä sodan ajan hautoja. Sieltä matka jatkui takas keskustaan, josta lähdettiin ajeleen bussilla ympäri kaupunkia. Perthissä kulkee keskustan ja lähiympäristön alueella neljä ilmaista bussilinjaa, joista ajankuluksi kierrettiin kaksi ja tutustuttiin kaupunkiin sieltä käsin. Edellisillan ravintolassa oli tarjolla laaja valikoima paikallisia erikoisuuksia kuten krokotiilia, puhvelia, kengurua yms, joten päätettiin suunnata samaan paikkaan myös perjantai-iltana ja testata tällä kertaa maan tapaan kengurun lihaa. Maultaan ja koostumukseltaan se muistutti hyvin pitkälle porsaan lihaa, oli siis erittäin hyvää.

Miro toivomuskaivon äärellä

Kenguru illallinen

SAM_0960 SAM_0942 SAM_0941 SAM_0933 SAM_0908 SAM_0903 SAM_0899

Lauantaina oli vuorossa shoppailupäivä, sillä heti aamusta suuntasin paljon mainostettuun Watertown outletiin, joka sijaitsi ihan kävelymatkan päässä. Se olikin hyvin nopeesti kierretty, sillä ei vastannut ollenkaan odotuksia eikä juuri mitään mielenkiintoista löytynyt. Kaksikerroksisesta ostoskeskuksesta löytyi paikallisia vaateketjuja sekä muutama kansainvälisestikin tunnettu liike, mutta valikoima ei kummoista ollut eikä hinnatkaan kovin matalia. Urheiluvaatteita olisi ehkä ollut eniten tarjolla, mutta muuten aika pettymys. Nopean shoppailukierroksen jälkeen tulin herättään Miron ja lähdettiin yhdessä kiertään keskustaa, josta löytyi tällä kertaa paremmat shoppailtavat. Illalla koitettiin etsiä hienoa auringonlaskupaikkaa, mutta päädyttiin taas Kings Parkiin räpsimään pimeällä kuvia ja kierrettiin samalla puiston toinen puoli, jossa olisi ollut myös hieno lasisilta, mutta harmiksemme se olikin mennyt viideltä kiinni.

SAM_0988 SAM_0994 SAM_1014 SAM_1018 SAM_1031

Sunnuntaina otettiin aamusta suunta Caversham wildlife parkiin, jonne piti matkustaa ensin junalla ja sitten bussilla. Australiassa kuitenkin onneks osataan taas hoitaa julkinen liikenne ja 4 dollarilla saatiin molemmat liput, joten sen ihan hymyssäsuin pystyi maksamaan. Matkalla nähtiin myös mukavasti paikallista lähiöaelutta.Meitä ei hirveesti enää tavalliset eläintarhat kiinnosta, mutta tämä poikkeaa niistä siinä, että parkissa on paikallisia eläimiä, joiden kanssa pääsee ihan lähikosketukseen eikä tarvi vaan verkon läpi katsella. Tottakai Ausseissa kun ollaan niin puistosta löytyi paljon kenguruita sekä mm. koaloja, jotka hurmas täysin söpöydellään. Harmi vaan, että ne viettää 20 tuntia päivästä nukkuen 🙁 Puiston sisäänpääsyhintaan sisältyi eläinten ruokkiminen ja valokuvat, joten päästiin kuvaan myös ei niin ihanan ystävän käärmen kanssa. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, paljon mukavampi kuin tavallinen eläintarha.

SAM_1052 SAM_1105-2 SAM_1110-2 SAM_1116-2 SAM_1141 SAM_1148-2

Indonesiassa kun ollaan totuttu kauppojen melkein ainaiseen aukioloon niin Ausseissa olikin sitten taas kunnon Suomi meininki ja kaupat meni sunnuntaisin jo viideltä kiinni. Lisäksi saatiin karu muistutus lämpötiloista, jotka meitä todennäköisesti kuukaudenkin päästä odottaa. Perthissähän eletään nyt syksyä, ja vaikka lämpötila olikin 20 asteen yläpuolella niin tuuli teki ilmasta todella kylmän.

Maanantaina luovutettiin meidän huone aamusta, ja lähdettiin vielä kiertelemään kaupunkiin. Seikkailtiin parilla uudella ilmaisella bussilinjalla, jotka jäi aiemmin kiertämättä. Illalla olikin jo aika palata takaisin Balille. Tällä kertaa lyhyt reissu Ausseihin, mutta aivan varmasti joskus uusiks vaikka matka pitkä onkin. Mukava oli olla taas muualla kuin Aasiassa, vaikka maa olikin kallis ja viimeisetkin ylimääräiset rahanrippeet saa varmasti kulumaan.

SAM_0966

Tällä viikolla Balilla vietettiin taas jonkinlaista pyhäpäivää Keskiviikkona, joten koulupäivä oli siirretty Torstaille. Se ei onneks tällä kertaa vaikuttanut kummemmin meidän elämään, sillä kaupat ja kaikki oli ihan normaalisti auki. Täällä vaan tuppaa näitä pyhäpäiviä oleen melkein joka viikko. Keskiviikkona oli myös järjestetty meille opiskelijoille jonkinlainen Beach cleaning& fun tapahtuma, jossa oli tarkoitus ensin siivota   erästä etelässä sijaitsevaa yksinäistä rantaa ja jäädä sen jälkeen sinne hengaamaan ja olla mahdollisesti yötäkin. Miro vietti siis rannalla yönsä ja suuntasi sieltä suoraan seuraavana aamuna kouluun. Itse olin mukavuudenhaluinen ja pehmeä sänky voitti.

Nyt on sellainen tilanne, että viimeinen kuukausi on pyörähtänyt käyntiin. Reissut on reissailtu ulkomaiden osalta ja seuraavaksi kun lentokentälle mennään, otetaan suunnaksi Suomi! Se jos mikä kuulostaa jo aika hyvältä 🙂

-Tiia

 

Tallennettu kategorioihin matkailu, vaihto-opiskelu, Yleinen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Jakarta

Alunperin Jakarta ei meillä ollutkaan reissusuunnitelmissa, mutta Miron kiinnostus paikkaa kohtaan heräsi, kun hän kuuli, että paikalla järjestetään golfin Indonesian masters, joka on yks Asian tourin osakilpailu näin huhtikuun lopulla. Viime viikolla vietettiin taas pitkää viikonloppua koulusta, joten pieni viikonloppureissu sopi vallan mainiosti tähän väliin. Jakarta, siis Indonesian n.9,5 milj. ihmisen asuttama pääkaupunki, sijaitsee Jaavan saaren pohjoispuolella ja Balilta sinne lentää reilussa tunnissa. Ennakkoon kuultiin, että Jakartassa ei hirveesti nähtävää oo ja Miron viikonloppu kuluu pitkälti golfin parissa, joten ennakoin tilanteen ja varasin astetta mukavamman hotellin, jotta aika kuluu ainakin rattosasti, jos muuta tekemistä ei keksi. Luulin siis varanneeni ”yhden makuuhuoneen sviitin” ja tästä myöskin maksettiin, mutta hotellissa kuulemma ei ollutkaan vapaana ”kahden makuuhuoneen sviittiä”, joten meille lykättiin sama setti kolmella makuuhuoneella. Mikäs siinä, valitettavasti vaan yöt loppuu kesken, että ehdittäis jokainen makuuhuone testata.

SAM_0863

Perjantaina saavuttiin siis aamulennolla Jakartaan, josta ensivaikutelma oli kauheat ruuhkat. Esimerkkinä n.10km matka taittui taksilla tunnissa. Tähän väliin täytyy todeta, että vaikka Indonesiasta löytyy myös luotettava taksiverkosto niin joka kerta laittaa suututtamaan, että lentokentiltä hyvän kuljetuksen saaminen on erittäin vaikeaa. Kentillä ei näy ollenkaan paikallisia mittaritakseja, vaan aina joutuu maksamaan ylihintaa ilman mittaria ajavista kyydeistä, vaikka hinta etukäteen sovitaankin. Ja sama ongelma on nyt ollut joka puolella Indonesiaa, joten taas yksi asia, mikä toimii muualla maailmassa paljon paremmin. Sen lisäks täällä huomaa, että kuljettajat ei joudu käymään minkäänlaista autokoulua, koska vaihteiden käyttö ja taloudellinen ajotapa on täysin tuntematonta. Meistä kumpikaan ei oo ennen voinut pahoin autossa, mutta tällä puolen maapalloa siihen ei kyllä paljon vaadita. Jakartassahan on busseillekin yritetty tehdä omat kaistat, mutta koska liikennesääntöjä ei noudateta, niin bussikaistatkin on melko tukkoisia.

Ruuhkan keskellä löytyi myös viihdyttäjiä

 

Tällä tavalla hoituu liikenteenohjaus Jakartassa

 Hetken hotellihuilauksen jälkeen jatkettiin matkaa Jakartan yhdelle ainoista nähtävyyksistä Monumen Nasionalille eli Monakselle. Se on kaupungin keskuspuistossa sijaitseva 132m korkea torni, joka toimii myös muistomerkkinä kamppailusta itenäisyyden puolesta. Myös tornin näköalatasanne on auki päivisin, mutta koska meidän hotelli sijaitsee 35. kerroksessa mukavilla kaupunkinäköaloilla varustettuna, ei jaksettu vaivautua kiipeämään Monakseen. Keskuspuistosta jatkettiin matkaa läheiselle ostoskeskukselle Mangga Dualle ja kulkuneuvoksi valikoitui paikallinen mopotaksi eli ojek. Sillä huristeltiin muutaman kilometrin matka hieman nopeammin ruuhkassa eikä hintaakaan tullut kuin pari euroa. Kaupungista löytyy myös muutamia mielenkiintoisia museoita, mutta tällä kertaa ei lähdetty niin kulttuurilinjalle.

Paikallinen kulkuneuvo

SAM_0843 SAM_0831 SAM_0822

 

Näihin maisemiin oli mukava herätä

 Lauantaina ennen aamupalaa päätin ottaa kaiken hyödyn hotellista ja aloitin päivän testaamalla hotellin kuntosalin ja uima-altaan mukaanlukien poreammeen. Majotuttiin siis Aryaduta Semanggi- hotellissa, joka sijaitsi ihan mukavalla paikalla ja voidaan kyllä suositella muillekkin. Jakartassahan ei oikeen löydy kunnon keskustaa vaan paikat on jakautuneet laajalle alueelle ja ostoskeskuksia sun muita löytyy vaikka mistä. Myös liikkuminen on melko hankalaa ruuhkien ja indonesialaistyylisten kävelyteiden (joita ei siis ole tai ne loppuu kuitenkin jossain kohtaa) takia. Lauantaina lähdetiin metsästämään golfkenttää ja matkoihin menikin reippaasti lähemmäs kaksi tuntia sillä kuljettajathan ei ihan hirveesti paikkoja tunne. Ehditiin kuitenkin hieman kilpailua seuraamaan ennen kuin ukkoskuuro yllätti ja kilpailu keskeytettiin. Se riitti meille yhdelle päivälle ja palattiin hotellille. Jäljelle ei onneks jäänyt kuin pari väylää. Illalla lähdin vielä kiertelämään läheiseen ostoskeskukseen, jossa hinnat on hyvinkin matalia mutta tyyli ei ihan meille tarkoitettu.

SAM_0882

Sunnuntaina lähdettiin heti aikaisin aamusta taas golfkentälle ja tällä kertaa varattiin matkoihin hyvin aikaa. Ehdittiin loistavasti seuraamaan suomalaista sekä muita kärkipelaajia, jotka tarjosivat jännitystä loppumetreille saakka. Päivä oli erittäin kuuma ja välillä olis toivonut saavansa taas golfauton alle, mutta muuten jopa minäkin jaksoin seurata hyvin kilpailua. Illalla meillä lähtikin jo lento takas Balille ja nyt viedään pyykit pesuun ennen kun taas lähdetään nimittäin vallottaan uutta manteretta Australiaa!

Hole in oneista sai palkinnoksi tällaisen auton

SAM_0882-1

No mitä Jakartasta jäi päällimmäisenä mieleen? Hirvittävät ruuhkat ja vielä Baliakin sekavampi liikenne, melko tunkkainen kaupunki, vähäinen turistimäärä ja myös nähtävyydet. Ei välttämättä pakollinen Aasian vierailukohde. Onneks meillä oli kuitenkin erinomainen hotelli, jossa päästiin nauttiin taas pitkästä aikaa kunnon peitoista ja aamupalasta.

Miksei mulle järjestetty tällaisia synttäreitä?! Hotellilla vietettiin Lauantai- iltana paikallisen tytön synttäreitä.

Tämä vessa löytyi hotellihuoneemme rukoushuoneesta, mutta onneksi kaksi muuta vessaa pitivät huolen siitä ettei tarvinnut testata.

-Tiia

Tallennettu kategorioihin Indonesia, matkailu, vaihto-opiskelu, Yleinen | Jätä kommentti

Sukellusta ja kameleita

Viime viikonloppuna oli vuorossa kauan odotettu sukelluskurssi. Opiskelijajärjestön kautta olisi päässyt kaikista halvimmalla, mutta heillä oli tänä viikonloppuna tarjolla vain saksankielisiä kursseja joten nein danke. Googlella löytyi seuraavaksi halvin vaihtoehto Pro Dive Bali, jotka suostuivatkin järjestämään meille kurssin alle päivän varoitusajalla ja tähän kuuluneet sukelluskohteetkin olivat paljon mielenkiintoisempia kuin opiskelijajärjestön järjestämällä kurssilla. Perjantai aamuna oltiin yhden opiskelijakaverin kanssa aikaisin aamulla pihalla odottamassa kuljetusta sukelluskoululle, joka sijaitsee Denpasarissa. Pari opiskelijakaveria oli käynyt jo aiemmin lomalla samaisen Open Water Diver – kurssin ja odotin, että ensimmäinen päivä olisi mennyt suurimmaksi osaksi luokkahuoneessa istuen ja teoriaa päntäten. Sukelluskoululle päästyämme käteen lyötiin kuitenkin heti ensimmäisenä sukellusvarusteet ja opeteltiin kokoamaan ne. Kun varusteet oli mallikkaasti kasassa, hypättiinkin jo altaaseen harjottelemaan. Heti ensimmäisistä henkosista regulaattorista tiesin, että tää on se mun juttu ja myöhemmin mereen päästyämme unohdinkin jo melkeen kokonaan koko laitteitten olemassaolon, ja keskityin vaan merenalaisen elämän ihmettelemiseen. Kurssiin kuuluu paljon opeteltavia taitoja, joista suurinta osaa harjoiteltiin ensimmäisenä päivänä altaassa. Taitoihin kuuluu mm. maskin tyhjentäminen vedestä veden alla, mitä tehdä jos happi loppuu veden alla ja leijuminen vedessä pelkästään hengitystään säätelemällä. Kun taidot oli kutakuinkin hanskassa, saatiin vielä uiskennella allasta ympäri omaan tahtiin ja harjoitella vielä taitoja. Sen jälkeen lähdettiinkin jo takaisin kotiin valmistautumaan seuraaviin päiviin.

Lauantai aamuna lähdettiin vieläkin aikaisemmin Tulamben- nimiseen kylään Balin itärannikolla, joka elää täysin sukelluksesta. Tulambenin rannikolla on toisessa maailmansodassa uponnut amerikkalainen rahtilaiva U.S.S. Liberty,johon päästiin tutustumaan viimeisenä päivänä. Tulambenissakaan ei paljoa keskitytty teoriaan vaan pienen briiffauksen jälkeen laitettiin taas varusteet kasaan ja hypättiin mereen. Esimmäinen sukellus suuntautui pystysuoralle seinämälle,jossa oli paljon kaloja ja koralleja. Oltiin todella onnekkaita,kun nähtiin heti ensimmäisellä sukelluksella hai ja vähän alkoi jo syke nousta, kun se alkoi uida meitä kohti, mutta onneksi sitä kiinnosti enemmän ympärillä pörräävät kalat. Pakollisen pinnalla oloajan ja herkullisen lounaan jälkeen lähdettiin vielä päivän toiselle sukellukselle, jonka alussa harjoiteltiin taas hieman sukelluksessa tarvittavia taitoja. Jälleen kun taidot oli hallussa lähdettiin tutustumaan korallipuutarhaan. Nimestä päätellen odotin vaikuttavaa korallikirjoa, mutta paikalla olikin lähestulkoon pelkästään hiekkaa ja kuollutta korallia ja jotain ihme häkkyröitä, joiden tarkoitus tai alkuperä ei oikeen selvinnyt, mutta varmaankin ne on vaan viety sinne houkuttelemaan sukeltajia. Matkalla puutarhalle näkyi nemo-kaloja,mikä olikin sen sukelluksen kohokohta.G0036192 GOPR6199

Sukellusten jälkeen meillä oli vielä koko iltapäivä kulutettavana Tulambenin tuppukylässä. Loppupäivä menikin oikeestaan hotellin rantaravintolassa istuessa, koska kylästä ei juuri muuta tekemistä löydy kuin sukeltaminen.

Viimeisenä päivänä aamiaisen jälkeen mentiin veteen harjoittelemaan vielä viimeiset kurssiin kuuluvat taidot mm. kompassilla suunnistaminen veden alla, jonka jälkeen jäi vielä vähän happea käydä tutustumassa hylkyyn. U.S.S. Liberty oli matkalla Australiasta Filippiineille, mutta silloin Indonesiaa valloittanut Japani sai tästä vihiä ja lähetti sukellusveneen upottamaan laivan. Laiva jäi siis Balin rannikolle ja myöhemmin Agung-tulivuoren purkauksen aiheuttama maanjäristys siirsi hylkyä hieman syvemmälle rikkoen sen samalla kolmeen osaan. Nykyään hylky on korallin peitossa ja siellä asustaa valtava määrä mereneläviä.

G0046243 G0056248 Untitled Project2 Untitled Project

Tämä viikko on kulut taas koulun penkillä ja rannalla. Torstaina meillä alkoi jo viikonloppu kun ei ollut excursiota tai workshoppia, ja mentiin kameliajelulle ennen illan poolpartyja. Kamelisafarille lähtö tapahtui hulppean Grand Nikko- hotellin pihalta, ja kierteli tunnin alueen yksityisrannalla. Illan bileissä keksittiin hauska pallopeli,jonka säännötkin oli helppo muistaa, niitä ei ollut. Kumma kyllä kaikki pääsi vielä ehjin nahoin ylös altaastakin vaikka otteet olikin paikoitellen rajuja, ehdottomasti yks tän reissun hauskimmista illoista. Huomenna lähdetään aikasin aamulla Indonesian pääkaupunkiin Jakartaan seuraamaan golfkilpailua, Tiiakin on innoissaan.

kapeat portaat johtivat Padang padang biitsille

Padang padang

SAM_0786 SAM_0772 SAM_0722 SAM_0757 SAM_0652

-Miro

Tallennettu kategorioihin Bali, Indonesia, matkailu, vaihto-opiskelu, Yleinen | Jätä kommentti

Lomat lusittu

Niin se vaan vierähti reilu pari viikkoa nopeesti ja alkuviikosta saatiin taas totutella aikasiin kouluaamujen herätyksiin. No joo, tuohan se koulu taas jonkinlaista rytmiä päiviin, eikä täällä nyt elämä kovin raskasta oo, vaikka vähän opiskeleenkin joutuu, joten ihan kivaa siis.

Alkuviikosta räpläsin taas aktiivisesti instagramia (koulussa ajankuluksi), ja löysin kahvilan/ruokapaikan nimeltä Teras Padi Cafe. Paikka sijaitsee hienojen riisipeltomaisemien laella Tegalalangin kylässä Ubudissa, jonne oli heti tiistaina päästävä katsastamaan huudit. Eikun skootterin nokka kohti Ubudia, jossa meitä odottikin upeimmat riisipellot tähän asti. Huikeissa maisemissa nautittiin lounas ja räpsittiin riisipeltokuvat paikallisten viljelijöiden kanssa. Matkaa tälle reissulle tuli taas kevyet 40km/suunta, mutta oli kaiken sen vaivan arvoista ja peppulihaksetkin kesti mukavasti. Ubud on muutenkin ihan erilaista seutua kuin eteläinen Bali ja sitä voikin kutsua melkein taiteen ja riisipeltojen mekaksi, josta löytyy saaren vehreimmät alueet.

SAM_0494 SAM_0484SAM_0501SAM_0536

SAM_0493 SAM_0479

SAM_0544

Keskiviikkona lähettiin tapaamaan mun vanhempia Sanuriin, jossa he majoittuivat parin viikon ajan. Päästiin katsastaan hotellin ykstyisrannat ja haisteleen hienon hotellin tarjomia palveluja. Maltettiin kerrankin pysyä molemmat aurinkotuoleissa melkein tunnin paikallaan, ja saatiinkin siinä ajassa kärvistettyä taas ihonväriä hieman tummemmaks. Sanurin rannoilla on oivat paikat auringonnousun katsomiseen ja rannalla kulkee muutaman kilometrin rantakatu, joten perjantai-aamuna muiden luultavasti maatessa krapulassa otin taas taksin kohti Sanuria, ja nautin aamulenkin kera aurinkoisten rantamaisemien. Täällä kun lenkkipolut on melko harvassa, niin paikalle oli eksynyt myös moni muu aamuauringosta nautiskelija. Rannalla näytettiin järjestettävän myös aamujoogaa, mutta siinä kohtaa näin parhaaksi poistua paikalta. Perjantai-aamun kruunas täydellinen hotelliaamiainen, jollasta tuskin ihan äkkiä tulee vastaan. Jos jollain on käsitys siitä, että hotelleissa on yleensä hyvät aamupalat niin tää on hyvä potenssiin sata. Parhaat banana pancakesit EVER ja kilometrin verran muitakin herkkuja. Valitettavasti aika menee hirmuista vauhtia täällä ja kotiväki istuu varmaan juuri tällä hetkellä lentokoneessa takas Suomeen, mutta puolentoista kuukauden päästä ollaan jo taas samalla mantereella.

SAM_0599 SAM_0583 SAM_0570 SAM_0606 SAM_0628SAM_0631

Torstaina meillä olikin muuten excursio koulussa, jossa lähettiin ostaan paikallisia balilaisia vaatteita koulun loppuseremoniaan. Tarkoitus oli opetella tinkaamaan bahasaksi ja siinä samalla saada hankittua itselle 4-osainen (miehille) ja 3-osainen (naisille) vaatesetti mahdollisimman halvalla tietysti. Voitte kuvitella, että aasialaisia vaatteita ei oo suuniteltu vähääkään käsipainoja nostaneelle länsimaalaiselle, ja sen lisäksi väri- ja mallivalikoima ei näillä markkinoilla miellyttänyt ihan ostajan silmää. Miro sai kuitenkin koko setin hommattua, joten nyt hänkin sulautuu mukavasti paikalliseen kulttuuriin. Itsellä meni lähinnä hermo ahtaissa pikkuputiikeissa, joten jatkan asuni metsästystä jostain muualta.

Markkinatunnelmaa yläilmoista

Lopputulos

SAM_0625

Tää viikonloppu meneekin Mirolla sukelluskurssilla, josta hän lupautui kirjoittelemaan  oman postauksen. Itse oon viettänyt aikaa tässä lähiympäristössä lähinnä Seminyakin katuja koluten ja nauttien lämpöisistä päivistä.  Sen lisäks ollaan varattu seuraavalle viikonlopulle lentoliput Jakartaan, joten taas on mitä odottaa.

-Tiia

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Lombokilta Gileille

Meillä oli perjantaille varattu aikainen aamulento kohti Lombokia, joten ei varattu hotellia Medanista, josta ois ollu melko pitkä matka uudelleen tulla takasin lentokentälle ja sen lisäks siellä ei kuulemma oo ees mitään nähtävää. Sen sijaan päätettiin viettää yö kentällä, jossa koitettiin kuluttaa 8h välillä nukkuen välillä korttia pelaten ja suurimmaksi osaksi somettaen. Itselle tämä oli kyllä toivottavasti viimenen kerta kun lentokentällä joudun viettään ylimäärästä aikaa, kyllä se pehmeä sänky vie voiton tästä lähtien. Kaiken lisäks Kuala Namun melko uusi lentokenttä ei millään tavalla tehnyt suurta vaikutusta ainakaan muhun.

Vihdoin illalla väsyneinä päästiin Lombokille, jossa meillä oli varattuna hotelli parin tunnin ajomatkan päässä Senggigissä. Oltiin melkein ainoot asiakaat koko hotellissa, ei mikään suurin turistisesonki menossa tällä hetkellä. Hotelli ei sijainnut ihan Senggigin keskustassa, vaan vähän syrjemmässä rauhallisemmalla paikalla, josta oli kuitenkin lyhyt matka ”keskustaan”. Lombok on Balin vieressä sijaitseva hieman pienempi saari, joka muistuttaa hyvin paljon Balia, mutta siellä on huomattavasti vähemmän turismia, paremmat tiet ja hienommat maisemat 😉

SAM_0117

Seuraavana päivänä saatiin hotellilta vuokrattua skootteri, joka kustansi 60 000 rp/pvä, ja oli kyllä tähän asti paras skootteri, jolla ollaan ajettu. Miro oli selvittänyt Lombokin pohjoisosasta golf -kentän, jonne halus lähtee pelaamaan. Täällä ei vissiin golfaus oo kovin suosittua, koska oltiin sielläkin melkein ainoot pelaajat, ja kaiken lisäks kierros mailavuokrineen sekä muine tarpeellisten välineiden vuokrauksineen kustansi melkein 150e. Kenttä oli kuitenkin hienompi kuin Suomessa ja täällähän hintaan sisältyy myös caddie, joten ei tarvi itse keskittyä kuin lyömiseen. Miro oli iloinen, että pääsi pitkästä aikaa pelaamaan, mutta driverissa oli kuulemma jotain vikaa, kun lyönnit kaarsi koko ajan vasemmalle. Itse keskityin lähinnä kuvaus- ja kuskinhommiin.

SAM_0168

SAM_0119SAM_0175

Illalla lähettiin puolestaan käymään vielä etelämpänä saaren pääkaupungissa Mataramissa, josta löydettiinkin jonkinmoinen ostoskeskus ja siellä saatiin loppupäivä kuluun mukavasti. Hotelli oltiin varattu vaan kaheks yöks mutta päätettiin olla vielä yks ylimääränen yö ja saatiinkin sitä jatkettua mukavasti. Hotellin nimi oli Pesona Bulan Baru, joka oli kyllä erittäin viihtyisä mutta ravintola ei ollut auki johtuen ehkä pienestä asiakasmäärästä. Huomioitavaa huoneesta myös erittäin huonosti jousitettu sänky sekä puoliksi ulkovessa. Sunnuntai kului pienellä pohjoisen roadtripillä, jonka aikana vierailtiin mm. Tiu Pupus vesiputouksella ja ihailtiin hienoja vuoristomaisemia. Lombokin pohjoisosasta löytyy monia vesiputouksia ja tää kyseinenkin putous löydettiin hieman vahingossa. Saarella sijaitsee myös Indonesian toiseksi korkein tulivuori Rinjani, jolle järjestetään vaellusretkiä, mutta se jäi tällä kertaa kokematta ajanpuutten takia. Kaikenkaikkiaan Lombokista jäi positiivinen kuva, sillä turisteja oli liikkeellä todella vähän ja vuoristoteiltä oli huikeat näköalat kera turkoosin meriveden.

SAM_0101

SAM_0278

Mataramista löytyi hieno ja suuri paikallinen moskeija

Maanantaina meitä tultiinkin hakemaan hotellilta puol 9, koska laiva Gili Airille lähti Bengsalin satamasta kymmeneltä. Tätä reittiä kulkee ns. fast boat, jonka hinta ois ollu 150 000rp, mutta koska kyseiseen väliin ei mee edes public boatilla 20 minuuttia niin valittiin tällä kertaa halvempi vaihtoehto, jonka hinnaksi tuli 12 000rp. Matka olikin jokseenkin mielenkiintoinen, koska laiva ahdettiin täyteen kaikenmaailman ruokaa ja rakennusmateriaaleja, sillä kaikki tarpeellinen täytyy näille saarille kuljettaa veneellä. Onneks matka ei ollut pitkä, joten kestettiin hyvin vaikka istuminen olikin vähän toispuoleista.

Laivamatkan tunnelmaa

SAM_0424

Gili Air on siis Gili-saarista toiseks isoin, rauhallisempi kuin Trawangan ja kulkeminen paikanpäällä tapahtuu jaloin, pyörällä tai hevoskyydillä. Air on Gili-saarista eniten asutuin paikallisten lukumäärän mukaan, mutta silti ihmismäärää ei voi sanoa väenpaljoudeksi.  Valitettavasti tälläkään kertaa ilmat ei suosineet auringonottoa, sillä suurimman osan ajasta pilvet peitti taivaan ja väliin saatiin myös vettä niskaan. Silti nää saaret on vaan täydellinen paikka rentoutumiseen ja maisemien ihailuun. Päivät kului saaren ympäri kiertäen ja välillä pysähtyen meren rantaan nauttimaan joko ruokaa tai juomaa. Kerran kokeiltiin myös snorklata mutta tällä kertaa valittiin huono kohta, jossa kävi liian suuret aallot ja kalat oli kaukana rannasta. Silti vesi on todella kirkasta ja rannat valkoisia. Majotuttiin Island view Bungaloweissa, jotka oli mukavia pieniä mökkejä meren rannassa. Just passeli majoitus parin yön matkalle, mutta ehkä täysin avonaista ulkovessaa ei montaa päivää kestä. Täydellinen lomanpäätöskohde, josta oli hyvä palata takas Balin hälinään,jossa meitä odottikin äiti ja iskä tuliaisten kanssa 🙂

SAM_0329SAM_0379

Illalliseksi oli tarjolla tuoretta kalaa

Paikallinen dj-koppi

SAM_0387SAM_0345SAM_0340SAM_0306SAM_0335SAM_0324 -Tiia

Tallennettu kategorioihin Bali, Indonesia, matkailu, vaihto-opiskelu, Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Matka jatkuu Sumatra ja Toba-järvi

Malesiasta lähdettiin siis kohti Sumatraa, joka on Indonesian suurin ja maailman kuudenneksi suurin saari. Perille saavuttiin Medanin lentokentälle,josta on vielä reilu 150km Toballe. Koska kello oli jo melko paljon eikä julkisia liikennevälineitäkään näkynyt päätettiin ottaa taksi. Vaikka matka olikin vain 150km meni siihen kuitenkin reilu 5 tuntia. Luulin että Balilla olisi ollut huonot tiet ja liikenne, mutta heti lentokentältä lähdettyämme oli Sumatran tiet vieläkin kapeammat ja kuoppaisemmat kuin Balilla. Päätielle päästyämme meitä odotti paikallaan seisova ruuhka ja taksikuskin piti maksaa liikenteenohjaajalle pieni tippi, että hän päästi meidät liittymään joukkoon. Ruuhkassa seisottiin jokunen tovi ja lopulta syyllinenkin selvisi, ukkosmyrsky oli kaatanut puun tielle.

Madventures kävi vierailemassa reilu 10 vuotta sitten Toballa ja siitä asti oon tasaisin väliajoin haaveillut kartan edessä kuinka hienoa sinne olisi joskus päästä. Nykyisen järven kohdalla oli aikoinaan suuri tulivuori,joka päätti vaihtaa maisemaa ja jäljelle jäi n. 100km pitkä, 30km leveä ja syvimmillään 500m leveä kuoppa,johon järvi syntyi. Toba-järvi on maailman suurin vulkaaninen järvi ja sen purkauksen aiheuttaman kylmänkauden takia ihmispopulaatio kutistui vain muutamaan tuhanteen.

Järven keskelle on myöhempien purkausten ansiosta syntynyt Samosir-saari. Siellä oli saarenpoika saaressa saaren sisällä. Samosirin kulta-ajat olivat 80- ja 90-luvulla, mutta nykyään siellä käy lähinnä indonesialaisia turisteja ja suomalaisia Madventuresin viitoittamalla tiellä. Tämä näkyi hyvässä majoitustarjonnassa ja opiskelijaystävällisissä hinnoissa. Ensimmäinen yö jouduttiin olemaan järven rannalla sijaitsevassa Parapat -nimisessä kylässä,josta Tiia oli etukäteen varannut hyvännäköisen hotellihuoneen, mutta hymy hyytyi nopeasti kun vessasta ei löytynytkään pönttöä ollenkaan vaan pelkkä reikä lattiasta. Aamulla lähdettiin lautalla kohti Samosiria ja mukaan lyöttäytyi yhden hotellin sisäänheittäjä, jonka tarjonta käytiin katsomassa ja todettiin hyväksi. Huone oli aivan järven rannalla ja parin metrin päästä pääsi hyppäämään vilvoittavaan järveen. Toba-järvihän sijaitsee n. kilometrin korkeudella merenpinnasta,joten siellä sää muistuttaa hyvin paljon Suomen kesää, ja meidän aikana vähän liiankin paljon, koska joka päivä satoi vettä. Järvessä oli kivaa päästä taas polskimaan viileässä makeassa vedessä lämpimän meriveden jälkeen.

SAM_9824G0124410 SAM_0074

GOPR4478SAM_9885SAM_9898

SAM_9844

Toballa ei ole hirveästi mitään tekemistä ja pelkkä hiljaisuudessa olo tuntuikin mukavalta Balin ja Kuala Lumpurin hälinän jälkeen. Yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri ja lähdettiin kiertämään saarta. Samosirhan ei ole enää oikeasti saari vaan se on kiinni mantereessa pienellä kaistaleella, joka on tosin nykyään kaivettu auki laivaliikenteen helpottamiseksi ja sen yli pääsee siltaa pitkin. Mantereen puolella oli monien mainostamat kuumat lähteet, joita lähdettiin katsomaan. Paikalle päästyämme selvisikin, että lähteet on jo menneen talven lumia ja nykyisin kuumaa vettä enää pumpataan uima-altaisiin joihin olisi päässyt lillumaan. Lähteiden läheltä löytyi kuitenkin hienoja maisemia vuoren päältä,joita ehdittiin ihailla hetken aikaa ennen kuin alkoi taas sataa.

SAM_9939

SAM_9987

SAM_9961

SAM_9990

Meidän hotellilla oli joka keskiviikko ja lauantai Toba-järven alkuperäiskansan batak-heimon musiikki- ja tanssiesitys. Batak-heimolaiset ovat perinteisesti asuneet hienoissa taloissa,joissa on erikoisen muotoinen katto ja erittäin matala ulko-ovi koska sisään tullessa täytyy kumartaa talon isännälle. Nykyisin niiden rinnalle nousee enimmäkseen länsimaalaisia taloja,joiden kaikkien takapihalla oli satelliittivastaanotin.

SAM_0063 SAM_9840 SAM_0066 SAM_0084 SAM_0087

Toba-järvi oli juuri niin hieno paikka kuin olin odottanutkin eikä siellä vietetyt 3 päivää riittänyt alkuunkaan. Toivottavasti sinne pääsisi vielä joskus käymään paljon pidemmäksi aikaa ja paremmalla säällä varustettuna.

-Miro

Tallennettu kategorioihin Indonesia, matkailu, vaihto-opiskelu, Yleinen | Avainsanoina , , | 1 kommentti